Metsän helppous

Metsän helppous:
tottelee kosketustasi
intuitiivinen käyttöliittymä
taustavalaistu laajakuvanäyttö
kaikki kuulokkeet yhteensopivia
markkinoiden suurin sisäinen muisti
saatavissa kausiväreissä rajoitetun ajan!

Aloituslauseita

Hei kaikki wannabe-kirjailijat tai muuten vain näppärien aloitusten tarpeessa olevat!
Esittelen seuraavaksi muistikirjani helmiä, aloituslauseiksi kelpaavia pätkiä, joita olen kuullut. Nämä eivät siis ole poimintoja kirjallisuudesta – vielä. Ottakaa ja käyttäkää ja täyttäkää näillä joukko sivuja.

Kitaroin vietelläkseni, en hallitakseni väkijoukkoja.

Menin parvekkeelle ilman housuja. Aion tehdä katkarapusalaattia.

– Ai, se on kanttori!
– Ei, sanoin, että se on Tampereelta.

Älkää antako Jumalan teitä köykäisiksi havaita.

Emme kävelleet rautatiekiskoilla sillä kertaa.

– Tiukan taistelun jälkeen totean tappioni, sanoi puhelinmyyjä ja lopetti puhelun.

Et ole vähimmässäkään määrin työtehtävä.

Kun kaverilla on komplisoitunut miesmaku ja suhdeviritelmä, ei tarvitse televisiota.

– Miten selviän juhannuksesta?
– Onneksi sulla on hyvä lihasmuisti.

Onhan noita kaljuja.

Tarkoitukseni on tehdä muiden aika pitkäksi.

Silloin oli hiihtoloma ja kaikilla oli lapsia.

Ope, saanko mä lankata sun kengät?

Sokeria syövä mieshenkilö. Pahin kaikista.

Hiljaisen näköinen, parrakas nuori mies käveli ohitsemme ja sanoi:
– Olen tehnyt siirtoni.

Hän antoi minulle laulun, minihameen ja odotuksia.

Koskaan ei pidä hermostua. Aina kannattaa olla bensaa.

On häitä ja häitä. Investointipankkiiri oli hyvä valinta. Eivät lopu timantit kesken.

Kyllä mä antaisin Jyrki Kataisen tunnustella mun hallitusta.

Perjantain ja sunnuntain välinen yö on todella pitkä.

Viestissä luki: "Oletko oikeassa paikassa vai sellistien orgioissa?"

Kantapäissäni tuntuu siltä, että ne olisivat mieluummin halunneet hänen sohvalleen.

Lattialta nousi pienen ihmisen kokoinen ruskea olento, joka sanoi:
– Olen pölypunkki. Kannattaisiko siivota useammin?

Oletteko puhuneet hatuista koko sen ajan, kun olin poissa?

Maailmankaikkeuden keskus ei ole Jyväskylä vaan hengitys.

Seuraava askel vie jo eteenpäin!

Not in my backyard

Niitä ei kuulemma saa vihata. Ei, vaikka ne ovat kirppuisia ja tautisia olentoja, jotka eivät koskaan ole oppineet peseytymään. Ne syövät vääriä asioita, eivät hoida hampaitaan ja saastuttavat paikat, joissa ne liikkuvat.

Niistä pitäisi muka pitää yhtä paljon kuin kaikista ihmisistä. Joittenkin mielestä ne ovat eksoottisen kauniita ja siksi niin kiinnostavia. Pyh, sanon minä. Ne ovat rumia, karvaisia olentoja, joilla on suomalaiseen makuun liian suuret korvat.

Niistä on tullut valtava ongelma monessa paikassa. Ne matkustivat jäniksinä vieraaseen maahan ja lisääntyivät kuin jänikset. Niitä ei tunnettu siellä, eikä niitä osattu varoa. Ja yhtäkkiä koko saari oli täynnä niitä ja kaaos oli valmis.

Ne ovat levinneet ympäri maailman. Suomessakin niitä on ollut niin kauan, että ne esiintyvät jo Topeliuksen Maamme kirjan kansansaduissa. Ymmärrän kyllä, että suomalaisen maaseudun ja metsien rauha houkuttelee niitä. Mutta että ne ovat vallanneet jo kaupungitkin!

Niitä pitäisi suvaita. Niitten pitäisi antaa kulkea kaduilla rauhassa. Epämääräinen haahuilu paikasta toiseen johtuu vain siitä, että niillä on mielessä tasan yksi asia: lisääntyminen. Aikamoisia häntäheikkejä ne ovatkin. Ne vilkuttavat tummia silmiään kotoisille eläjillemme ja saavat useimmat heltymään. Jotkut päästävät niitä jopa koteihinsa.

Mihin tämä maailma on menossa? Nehän elävät veronmaksajien rahoilla! Ne eivät tee mitään hyödyllistä tai tuottavaa. Toimettomina ne hiippailevat meidän pihoillamme. Ja kun sellainen tulee pimeällä kadulla vastaan, sitä kyllä pelästyy.

Miksei niitä oteta kiinni ja opeteta tavoille? Miksei kukaan vaadi niille ulkonaliikkumiskieltoa? Eivätkö ne muka häiritse muita? Onko tässä kohta hankittava vahtikoiria vartioimaan kotipihani rauhaa?

Silläkin uhalla, että leimautuisin rasistiksi, sanon, että vihaan niitä. Minulla lienee siihen oikeus. Ne saastuttivat pihavajani. Ne repivät säkillisen näytelmävaatteitani riekaleiksi. Ne tuhosivat pihan omenapuutkin. Ja sitten joku tulee sanomaan, että niitä olisi tulossa naapuriin iso liuta, ei kai haittaa.

Älkää tulko puhumaan minulle suvaitsevaisuudesta. Jänikset pysykööt kaukana minusta ja pihastani.

* * * * *
Eivätkö äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat muka kirjoita itse mitään? Ainakin meidän kurssimme kirjoittaa! Tämä ja muita eri tekstilajeihin tuotettuja jänisaiheisia tekstejä osoitteessa http://janistekstit.blogspot.fi/2011/12/tervetuloa-janisten-ihmeelliseen.html.

Pikku karhut pienenä

Pikku karhut pienenä on 18-sivuinen kirja, jonka kirjoitin ensimmäisen luokan keväällä (1996) Oma iloinen kirja -kirjoituskilpailuun. Kisan järjesti Iloisen Aapisen kustantaja, joten nokkelasti päätin käyttää kertomukseni hahmoina aapisesta tuttuja pikkukarhuja Onnia ja Enniä. Kirjani on tavallaan etko-osa aapiselle, jossa karhut opettelevat lukemaan: kerron tarinan, joka johtaa lukutaidon merkityksen ymmärtämiseen. Olin ilmeisesti yksi nuorimmista osallistujista, ja aherrukseni palkittiin kunniamaininnalla ja paksulla Hipsuvarvas-kirjalla.

Tämä on ensimmäinen kirja, jonka kirjoitin tietokoneella. Käytin äitini linnunpönttömäistä Macintoshia luonnoksen laatimiseen. Kun teksti oli mieleinen, katsoin näyttöruudulta mallia ja kirjoitin sen käsin (koska tietokoneelta ei voinut tulostaa!). Tarkoituksenani oli piirtää kuva jokaiselle sivulle, mutta koska kirjan teossa tuli tietysti kiire ja kuvien värkkääminen väsytti, niitä ei lopulta syntynyt kovin montaa.

Kirjaan liittyi myös sellaista dramatiikkaa, että silloinen paras kaverini luki kirjani ja laati itse lähes täysin samanlaisen. Suutuin matkinnasta, ja lopulta opettajamme suostutteli kaverini olemaan osallistumatta kisaan teoksellaan.

Alkuperäinen, lyijykynällä kirjoitettu ja puuväreillä voimakkaasti väritetty kirja on Weilin+Göösillä. Onneksi otimme minulle talteen (kehnot) valokopiot, jotta tästä taide-elämyksestä saa nauttia edelleen. Julkaisen tässä kuvat kopioista ja kirjoitan tekstin näkyviin, koska sitä on paikoin vaikea lukea kopiosta.

Pikku karhut pienenä
Heli Hämäläinen 1B

Onni ja Enni syntyivät eräänä tammikuisena yönä. Äitikarhu huomasi heidät vasta maaliskuussa herätessään talviuniltaan.

Eräänä kauniina kesäpäivänä äitikarhu ja isäkarhu päättivät viedä pikkukarhut huviretkelle.
Äitikarhu: "Viedään Onni ja Enni retkelle."
Isäkarhu: "Hyvä idea!"

Pikkukarhut kasvoivat nopeasti. Leikki-ikäisinä he joutuivat tosi jännittävään seikkailuun.

Päivä kului nopeasti uidessa ja mustikoita syödessä. Ennen kotiin lähtöä syötiin vielä eväitä. Enni mutusteli voileipäänsä kaikessa rauhassa ja Onni oli kiivennyt läheiseen puuhun syömään omenaa.
Onni: "Nam! Nam!"

Äitikarhu ja isäkarhu pakkasivat tavarat reppuihin ja sanoivat: "Nyt lähdetään tallustelemaan kotia kohti."
Onni maiskutteli omenaansa niin äänekkäästi, ettei kumpikaan kuullut, mitä heidän vanhempansa sanoivat.
Äiti- ja isäkarhu olivat jo kadonneet näkyvistä,  kun Onni ja Enni huomasivat yht'äkkiä, että olivat yksin metsässä.

Pikkukarhut purskahtivat itkuun ja parkuivat niin kovalla äänellä, että vanha ja viisas Augustus-pöllö lensi katsomaan, mistä moinen meteli johtui.

Onni ja Enni kertoivat, että heillä ei ollut aavistustakaan, missä suunnassa koti oli. Augustus-pöllö sanoit: "Älkää hätäilkö. Minä haen teille kartan ja kompassin."

Pöllö lensi kotipuulleen hakemaan lupaamiansa tavaroita. Pian se jo lentää lehahti takaisin Onnin ja Ennin luokse ja antoi heille kartan ja kompassin.
"Mutta eihän me...", sanoi Onni.
"Ei mitään muttia. Minä autan kyllä kaikkia hädässä olevia",

sanoi Augustus-pöllö ja lehahti takaisin pyydystämään illallista. Enni katseli pöllön tuomia tavaroita ja sanoi: "Mikä tuo härveli on, missä on pyörivä nuoli keskellä?"
"En minä tiedä."

"Hei, nyt muistan. Pöllöhän sanoi, että tuo on kartta, silloin tämän täytyy olla kompassi", sanoi Onni.
"Mutta mitä tällä tehdään?", kysyi Onni.
"En minä vaan tiedä", sanoi Enni ja alkoi taas parkua.

Ilta oli jo aika pimeä ja pikkukarhuja alkoi pelottaa. Silloin paikalle juosta jolkutteli susi, joka oli paikkakunnan mestari kymmenottelussa. Susi oli harjoittelemassa yösuunnistusta.

KIRJAN EHDOTTOMASTI HIENOIN KUVA!
Nauroin loputtomasti, kun piirsin tätä.

"Mikä teillä on hätänä pikkukarhut?" kysyi susi.
Onni ja Enni kertoivat mitä oli tapahtunut ja että heitä pelotti jo näin pimeässä.
"Katsotaanpa sitä karttaa. Tuo P tarkoittaa pohjoista ja E etelää."

"Missä suunnassa teidän kotinne on?" kysyi susi.
"Ei meidän koti ole mikään P eikä E, vaan karhuluola!" huusivat pikkukarhut.

"Tuossahan lukeekin karhuluola. Kuljette vain kompassin nuolen osoittamaan suuntaan, niin pian olette kotona. Kuulkaas pikkukarhut, kyllä teidän täytyy opetella lukemaan", sanoi susi ja lähti jatkamaan suunnistusharjoituksiaan.

Pikkukarhut lähtivät tallustelemaan suden neuvomaan suuntaan. Hetken kuluttua he kuulivat edestäpäin askelia ja huomasivat, että äiti- ja isäkarhu tulivat etsimään heitä.

Iloisina pikkukarhut juoksivat vanhempiensa syliin. Isä- ja äitikarhu olivat huolestuneet kovasti kun huomasivat kotiin tullessaan, että pikkukarhut eivät seuranneetkaan niitä.
Pikkukarhut: "ISÄ! ÄITI!"

Isä- ja äitikarhu kantoivat väsyneet pikkukarhut selässään kotiin.
Ja niin tämä pikku seikkailu päättyi onnellisesti.

Sarjakuva NOON

Klikkaa, niin näet tämän yläasteen ainekirjoitusvihosta
löydetyn sarjakuvan suurempana.

Kesän tärkeimmät kysymykset

Sellaisina iltoina en osaa mennä nukkumaan

[Luetaan yhteen hengenvetoon]

Sellaisina iltoina en osaa mennä nukkumaan,

en osaa mennä kotiin, vaan vielä jonnekin,

mitä tahansa, kunhan ei tarvitse olla yksin,

surkuhupaisaa, myös sirppikuu hymyilee vinosti

ja kaikki johtuu vain siitä, että olen taas jännittänyt

niin paljon sitä mikä on hengitystä ja aaltoja

ja mitä ei edes tarvitse kohdata yksin

vaan luotettavimpien ihmisten kanssa

siksi jään nauramaan ovien eteen ja estän kulun

ja varaan hissin, koska siellä on kokovartalopeili,

mitä tahansa, kunhan ei tarvitse olla yksin,

surkuhupaisaa, myös kuu haluaa tulla nähdyksi

ja kaikki johtuu vain siitä, että olen taas törmännyt

sellaiseen mikä on kysymätöntä ja vierasta

ja miten erilaiselta asia tai henkilö tai ilmiö näyttää

kun tietää sen nimen, vaikka on nähnyt sen joka päivä

yhtäkkiä kaikesta tulee vakavaa ja tärkeää

ja etenkin siitä, että kosketan ja liikutan

ajatuksia kuin palloja vihreällä pöydällä:

ensin yhtä, sitten toista ja joskus useampaa;

ensin omiani, sitten toisen ja joskus kaikkien.

Nyt näyttää siltä, että voitan tekemättä mitään,

mutta vielä tulee aika, kun voitan omalla

työlläni ja hengitykselläni ja toiset ja kaikki.

Huikentelevainen mies pyöräilee

Huikentelevainen mies pyöräilee. Ole rohkea, sillä maailmassa ei ole mitään, mikä etenisi vauhtia antamatta. Mies on niin komea, ettei hänestä voi saada huonoa kuvaa. "Mutta aivoja et pysty valokuvaamaan", hän sanoo. "Toiset kirjoittavat sormilla, minä kirjoitan aivoilla." Kylläpä kehitys on kehittynyt, kun pankkikorttiin voi painaa perhepotretin! Muistutukseksi, että sellainen on. Joidenkin ajattelu ja viheltämät sävelmät on liian helppo tunnistaa. Samankaltaisten nimimerkkien käyttäjä pilkuttaa lauseenvastikkeensa ja jää siksi kiinni. "Kun säädyllisyys unohtuu ja himmenee / tahdomme tehdä oikein, emmekä silti tee."

mö-alkuiset sanat Suomen kielen perussanakirjasta

möhkäle

möhliä

möhömaha

mökellys

mökkeillä

mökä

mököttäjä

mölinä

mölli

möly

möllö

mönjä

mönkijä

mönkään

möreä

mörkki

mörkö

mörsky

mörskä

mörssäri

mörähdys

mörökölli

mössö

mötikkä

möyhennin

möykky

möykkä

möyrintä

mööpeli

Kaksi raukkaa

Niin kuin metsän laitaan tullut hirvi
niin se alkaa
ja olkoonkin sittemmin peura
tai metsäkauris
tai mitä näitä nyt on,
paikka on sama
kirjoissa järjestelijänsä kädenjälki
ja kylässä kulunut vasta sata vuotta

Voi että on tuskallista lukea tätä kirjaa
sen henkilöt ovat niin tuttuja
samat ongelmat sadankin vuoden päästä:
runoilijalla ei ole aikaa kirjoittaa
palkintohiihtäjällä ei ole suksia
ja se, joka ei anna katkaista jalkaansa
ei myöskään hiihdä enää koskaan

Kömmin takaisin kansien väliin
vaikka en ole vielä lukenut loppuun
tiedän miten tämä päättyy
Kylässä on kulunut vasta sata vuotta
eikä mikään ole edelleenkään sopivaa

Kaksi raukkaa, kaks' unta
ja päivä: karsas peikkouni.

Edelleen parhain keino on hymyileminen

Insinööri-ironia

Insinööri-ironista on,
että mitä pienempään kuppiin kahvia valmistetaan,
sitä isompi kone siihen tarvitaan.

Hän avaa laatikon

Hän avaa laatikon. Hän on museossa ja löytää vetolaatikoita yllättävistä paikoista. Hänellä on kokemusta; hän tietää, mistä niitä kannattaa etsiä. Hän huomaa kiinnostavia yksityiskohtia ja antaa ne laajemman joukon tutkittavaksi samaan tapaan kuin vetolaatikot, liikaa osoittelematta. Hän näkee lasin läpi monenlaisia teräviä ja pehmeälinjaisia esineitä. Hän ei siekaile avatessaan laatikkoa, koska joku muu on valinnut esineet lasin alle ja liittänyt niihin selostukset, ja hän tietää, etteivät ne siitä kulu, vaikka joku jättäisi sormenjälkensä lasiin. Hän tuntee useita vanhoja perinneleikkejä, ja niissä käytetään kestäviä puisia leluja eikä rikkoutuvia lasisia. Hän avaa laatikon ja odottaa, että joku muu leikkii ensin.

Kansantauti

mieli

mustana

kahvia

Määritelmä

Ystävä ylettyy sinne,

minne omat jalat eivät riitä

Ystävä tuo valon mukanaan

Ystävän kädet tekevät sen,

mitä oma iho ei kestäisi

Ystävä ryhtyy perunateatteriin

Ystävän jokaisen lauseen

haluaisi äänittää tai kirjoittaa talteen

Ystävä on elävä muistikirja

Ystävä antaa vaikka oman aapisensa

koska toinen voi tarvita sitä

Ystävä on aina enemmän

Neljäs tie

Neljäs tie ja valtiomahti

muodot viittaavat vain itseensä

istuimissa perusvärien sekoitusta ja pieniä kuvioita

заумь ja maailman hygienia

tässä farssissa naiset pääsevät kotiin

ja niinpä niin,

hevosvetoisen kaupunkilinjavaunun

kehitti jo vuonna 1662 Pariisissa

tietenkin Blaise Pascal

Käytös- ja tapatieto vuodelta 1977

Kuinka kohdella kotiapulaista
Mitä sanoa Esko Salmiselle, kun
          hän pölähtää teatterin lämpiöön
          juuri kun olet solvannut hänen
          näyttelijäsuoritustaan
Miksi tohtorska on vanhentunut
Miten selvitä sietämättömien tuttavuuksien kanssa
Milloin voit käyttää harmaata oloasua
Mistä löytää puheenaiheita – ja mitä olisi syytä välttää
Ja millaisella pieteetillä
          suhtaudutaan latva-artisokan syöntiin

Katso mallia vierustoverilta
Aina on joku joka tietää

Lokki

Uusinta venäläiskomediasta (katkelma)

HENKILÖT

Nimensä Maksimovitš Pituinen, näyttelijä

Vähän Nimensäjevnä Pituinena, hänen tyttärensä

Pitkäniminen Miesovitš Henkilöv, jonkun tilalla oleva

Onpa Vaikeaselgojevna Henkilövä, edellisen vaimo

Ensimmäinen Pitkäniminenovitš Henkilöv, jonkun tilalla olevan esikoispoika

Toinen Pitkäniminenovitš Henkilöv, jonkun tilalla olevan toinen poika

Henkilö Vaikeinejevitš Niminén, kirjailija

Tarpeen vaatiessa muita henkilöitä, joitten nimiä ei tilanpuutteessa voida mainita

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS

[Järvimaisema. Vasemmalla häämöttää kirsikkapuisto, oikealla laudoista kyhätty näyttämö. Järven takana näkyy ukkospilviä. Pitkäniminen Miesovitš Henkilövin vanhempi poika ja Nimensä Maksimovitš Pituisen tytär seisovat järven rannalla.]

Ensimmäinen Pitkäniminenovitš Henkilöv:

Ettehän vielä lähde.

Vähän Nimensäjevnä Pituinena:

Älkää yrittäkö pidätellä minua. Minua odotetaan teelle. Kohta on ukonilma.

Ensimmäinen Pitkäniminenovitš Henkilöv:

Menkää sitten.

Vähän Nimensäjevnä Pituinena:

Te ette ymmärrä. Isäni odottaa. [Tarjoaa kättään suudeltavaksi.]

Ensimmäinen Pitkäniminenovitš Henkilöv:

[Suutelee hänen kättään.] Tietenkin.

[Suutelevat.]

Vähän Nimensäjevnä Pituinena:

Mikä puu tuo on?

Ensimmäinen Pitkäniminenovitš Henkilöv:

Se on jalava.

Vähän Nimensäjevnä Pituinena:

Ettekö kysy, mihin kysymykseni liittyy?

Ensimmäinen Pitkäniminenovitš Henkilöv:

En, koska olette modernisti. Näkemiin. [Poistuu oikealle ja oikoo lavasterakennelmaa.]

[Toinen Pitkäniminenovitš Henkilöv tulee kirsikkatarhasta.]

Toinen Pitkäniminenovitš Henkilöv:

Päivää, Vähän Nimensäjevnä. Tapasitteko veljeni?

Vähän Nimensäjevnä Pituinena:

En.

Toinen Pitkäniminenovitš Henkilöv:

Mutta hänhän on tuolla.

Vähän Nimensäjevnä Pituinena:

Ah, tosiaan, niinpä onkin.

Toinen Pitkäniminenovitš Henkilöv:

Neiti, tiedän kyllä, että tapaatte häntä. Kuinka näytelmänne edistyy?

Vähän Nimensäjevnä Pituinena:

Ensimmäisestä näytöksestä toiseen. Esitämme sen tänä iltana, mikäli lavasteet ovat valmiit.

Toinen Pitkäniminenovitš Henkilöv:

Ihastuttavaa. Pidän maalaiskomedioista.

Vähän Nimensäjevnä Pituinena:

Tulette pettymään. Valitettavasti olen modernisti, ja isäni odottaa. Suonette anteeksi. Minun on viipymättä mentävä. [Poistuu vasemmalle.]

Henkilövä:

Poikani!

Ensimmäinen Pitkäniminenovitš Henkilöv ja Toinen Pitkäniminenovitš Henkilöv:

Kumpi meistä? Vai molemmat?

Henkilövä:

Kumpi vain käy.

Ensimmäinen Pitkäniminenovitš Henkilöv:

Vastaa sinä, minun on rakennettava sahapukki.

Toinen Pitkäniminenovitš Henkilöv:

Niin, äiti?

Henkilövä:

Tulin vain ilmoittamaan.

Toinen Pitkäniminenovitš Henkilöv:

Niin, äiti?

Henkilövä:

Että tuolla olisi teetä. Ja isänne haluaa tavata teidät.

Toinen Pitkäniminenovitš Henkilöv:

Kumman meistä? Vai molemmat?

Henkilövä:

Kumpi vain käy.

Toinen Pitkäniminenovitš Henkilöv:

No minä tulen. Ensimmäisen on rakennettava sahapukki. [Poistuu vasemmalle.]

Henkilövä:

[Menee rakentuvan sahapukin luo.] Poikani, oletko taas tavannut neiti Pituinenan?

Ensimmäinen Pitkäniminenovitš Henkilöv:

Äiti, tiedätte, etten voi valehdella teille. Kyllä, tapasin hänet aiemmin.

Henkilövä:

Minä näin sen, ja siksi lähetin veljesi pois. Minun täytyy puhua kanssasi.

Ensimmäinen Pitkäniminenovitš Henkilöv:

Hienostihan se sujuu. [Heittää hanskat naulaan ja lähtee hitaasti kävelemään vasemmalle.]

Henkilövä:

Ensimmäisiša, tiedät, mitä mieltä isäsi ja minä olemme hänestä. Sinun ei pitäisi tavata häntä.

Ensimmäinen Pitkäniminenovitš Henkilöv:

Kiitos mielipiteestänne, äiti. Näettekö, tuolla on lokki. [Poistuvat poika edellä, äiti perässä.]

TOINEN NÄYTÖS

Pituinen:

Tervetuloa, rakas ystävä.

Niminén:

Kiitos, kallis Nimensä Maksimovitš. Ah, kuinka nautinkaan maalaisilmasta.

Pituinen:

Illalla saatte nauttia siitä vielä enemmän. Jos ei tule ukkosta, esitämme tässä teatterissa tyttäreni kirjoittaman komedian.

Niminén:

Kuinka viehättävää!

[Vähän Nimensäjevnä tulee oikealta, jossa on ollut tarkastelemassa sahapukkia.]

Pituinen:

Henkilö Vaikeinejevitš, saanko esitellä teille tyttäreni Vähän Nimensäjevnän. Vänjä, tässä on ystäväni kirjailija Henkilö Vaikeinejevitš.

Niminén:

Enchanté, mademoisselle.

Vähän Nimensäjevnä:

Kirjailija Niminén! Isäni on kertonut teistä paljon. Olen ihastuksissani, että saavutte tänne juuri tänään.

Niminén:

Minä olisin ihastuksissani vaikka joka päivä. [Ojentaa kätensä.] Teille olen joka päivä Henkilö Vaikeinejevitš, olkaa hyvä, neiti.

Pituinen:

Vänjä tarkoittaa, että pääsette tänään seuraamaan hänen näytelmäänsä.

[Pituinena tarttuu Nimisén käteen mutta katsahtaa järvelle. Oikealta kuuluu laukaus.]

Pituinen:

Mikä se oli?

Niminén:

Voisin vaikka vannoa, että kuulin laukauksen.

Vähän Nimensäjevnä:

Joku ampui lokin.

Teoreettinen filosofia

Teoreettinen filosofia:

huomattava osa siitä

kiertääkö maa aurinkoa

maalattiin freskoihin

Aina ennen lähtöään

Aina ennen lähtöään
hän jättää muutaman lauseen
niin sekavan lankakerän
että sen siistimiseen
kuuluukin aika
hänen paluuseensa.

Hän ajattelee minua!
Mistä sen tiedän?
Hän luopuu sivulauseista
ja modaliteetista
ollakseen minulle ehdotonta totta.

Sanakirjat, kaikki heidän vihreytensä

En muista
olenko kirjoittanut
tästäkin
aiemmin
enkä mitä olin lukenut

mutta herätessäni
pidin yllättävän paljon
Paavo Haavikosta.

En muista
kenelle lahjoitin kielemme
kaikki sanat

mutta onko
minulla sen jälkeen ollut
mitään sanottavaa?

Untamo

Jos luvan minä saisin
uneesi pujahtaisin.
Mä vierestä katsoisin
– kuin unikuva oisin –
ja painajaismaisuudet,
ne joka ilta uudet,
mä hävittää koettaisin
pois unimaasta laisin.

Jos luvan minä taas saan
tuun sua nukuttamaan.
Mä varjot poistaa voisin
ja hyvän unen toisin
ja silittelemällä
päätäs' kädellä tällä
mä sinut rauhoittaisin
ja uneen vaivuttaisin.

Yhtäkkiä minusta tuntuu

Yhtäkkiä minusta tuntuu
kuin kaikki pehmeät ystäväni olisivat sulaneet
lumen mukana pois
ja jäljellä olisi vain
hiekoitussepeli.

Muutama hitaampi lumilaikku
sinnittelee vielä toukokuisilla pientareilla.
Mutta taidan vahingossa
sulattaa nekin.

Vieraalle lumelle puhun eri tavalla.

Portieeri oli melkoinen köntys mieheksi

Saanko esittää välihuomautuksen?
Tämä on onnellisten ravintola,
joten teillä ei ole tänne mitään asiaa.

Voi kiitos, kiitos,
tulemme tänne varmasti toistekin.
Emmekö tulekin?
Oikeastaan
samppanja väljähtyisi sillä aikaa.

Kirjahyllyssä on tyhjää Linnankosken kohdalla

Ensimmäisellä kerralla
hän vei jotakin punaista
– muistan vain, että siinä sen piti olla –
ja kätki sanat poveensa.

Kuinka kateellinen olinkaan,
ettei hänen kainalossaan
ollut punaista nimeltä minä.

* * * * *

Milloin tajuat, että
ne kaikki voisivat olla sinun?
Saisit 1,7 metriä naista ja
yli 20 hyllymetriä kirjoja.

* * * * *

Mitäpä tuosta.
Sisiliskokin
kasvattaa uuden hännän
katkenneen tilalle.

* * * * *

Kaikki on hyvin yksinkertaista.
Sinä palautat minun kirjani,
minä palautan sinun kirjasi.
Tunnemme ne jo paremmin kuin omamme.

Runoilija Meriluodon päiväkirjat

Ilmojen halki
käy lentäjän tie.

Muistojen lehdet
syksy, syksy vie.

Huomenna poissa
jo viiksimies lie.

Lelukaruselli

Tämä on testi:
vedä vivusta. Metalliset härvelit pyörivät.
Nyt sinä hymyilet.

(Paitsi jos olet esim. Esa
ja brittiläisen pidättyväinen.)

Siirtokarjalaisten tie 1941-1944

Se, että tarvitsee jotakin vaatetta
kymmenen minuutin kuluttua,
ei ole mikään syy olla
viikkaamatta sitä kaappiin.

Siunaus

Siten kuin kaunisääninen nuorukainen kertoi:

Olin jo varannut matkan,
maksanut liput, tehnyt kaiken.
Enää piti kertoa vanhemmille.

Saunassa sanoin: minä lähden.
Minne, isä kysyi.
Menen purjehtimaan Bermudalle.

Jaa, isä sanoi.

Jos kuitenkin hakisit ensin
puita kiukaaseen.

Kadulla tutut viikset

Nähtyäni kadulla
tutut viikset
tulin niin onnelliseksi,
että tanssin koko matkan
kuuhun.