Niin kuin metsän laitaan tullut hirvi
niin se alkaa
ja olkoonkin sittemmin peura
tai metsäkauris
tai mitä näitä nyt on,
paikka on sama
kirjoissa järjestelijänsä kädenjälki
ja kylässä kulunut vasta sata vuotta
Voi että on tuskallista lukea tätä kirjaa
sen henkilöt ovat niin tuttuja
samat ongelmat sadankin vuoden päästä:
runoilijalla ei ole aikaa kirjoittaa
palkintohiihtäjällä ei ole suksia
ja se, joka ei anna katkaista jalkaansa
ei myöskään hiihdä enää koskaan
Kömmin takaisin kansien väliin
vaikka en ole vielä lukenut loppuun
tiedän miten tämä päättyy
Kylässä on kulunut vasta sata vuotta
eikä mikään ole edelleenkään sopivaa
Kaksi raukkaa, kaks' unta
ja päivä: karsas peikkouni.
Edelleen parhain keino on hymyileminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti