Yhtäkkiä minusta tuntuu
kuin kaikki pehmeät ystäväni olisivat sulaneet
lumen mukana pois
ja jäljellä olisi vain
hiekoitussepeli.
Muutama hitaampi lumilaikku
sinnittelee vielä toukokuisilla pientareilla.
Mutta taidan vahingossa
sulattaa nekin.
Vieraalle lumelle puhun eri tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti